KALKKUNA
Tilalla on tällähetkellä kaksi pronssikalkkunaa, hopeanvärinen Ukko ja mustahopea Akka. Kesykalkkuna polveutuu Pohjois-Amerikassa elelevästä villikalkkunasta. Ensimmäiset kalkkunoita tarhaavat ihmiset olivat Meksikon atsteekit, joiden kasvattamia kalkkunoita eurooppalaiset tutkimusmatkailijat toivat mukanaan vanhalle mantereelle 1500-luvulla. Kesykalkkuna muutti Amerikkaan myöhemmin uudisraivaajien mukana, siellä siitä tuli hyvin suosittu ja tärkeä kotieläin. Sanotaankin, että kaikki muut kalkkunarodut paitsi valkoinen hollantilainen ja mustakalkkuna on jalostettu Pohjois-Amerikassa. Suomen rodut ovat tällä hetkellä kaupalliseen käyttöön jalostettujen hybridirotujen lisäksi pronssi- ja mustakalkkuna. Broilerhybridejä voi harrastaja ostaa kotikasvatukseen suurilta kasvattamoilta, jälkimmäisten rotujen kasvatus on harrastajien varassa. Hybridit ovat ihanteellisia kesäkalkkunoita, ne kasvavat nopeasti teuraspainoon. Toisaalta ne eivät ole pitkäikäisiä, sillä elopaino menee helposti jalkojen ja sydämen kestokyvyn yli. Pronssi- ja mustakalkkunat taas saattavat elää jopa kymmenen vuotta, pystyvät lisääntymään itse, löytävät luonnosta paljon syötävää ja kestävät kylmää. Kotovaraisilla rehuilla olevien lintujen ruokavalioon on hyvä sisällyttää eläinperäisiä tuotteita kaikkien aminohappojen saannin varmistamiseksi. Kalkkunat pitävät ihmisiltä jäävistä ruoantähteistä ja kaikista kotipuutarhan tuotteista. Peruna on syytä keittää, muut juurekset ja vihannekset uppoavat parhaiten raasteena. Keitetty kala on hyvä proteiinin ja kivennäisaineiden lähde. |